Kuulin vasta muutama päivä sitten sen kappaleen, jonka halusit minun syksyllä kuulevan. Nyt ymmärrän, miksemme me voineet olla yhdessä. Oli oltava ilman toisiamme että oppisimme rakastamaan. Vihdoinkin minä olen onnellinen. Erilailla kuin sinun kanssasi. Silloin olin palapelin palanen kanssasi. Nyt olen kokonainen, ihan vain omana itsenäni. Tämä oli minun kohtaloni, enkä voi katua enää. Meistä kahdesta ei olisi ollut äideiksi, mutta minä pystyn olemaan äiti hänen kanssaan. Tarvitsen häntä pitämään minut järjissäni, tekemään minusta vahvan. Silti vaikka minä saankin vauvan toisen ihmisen kanssa, olet ikuisesti sydämessäni. Se ei tarkoita että haluaisin sinut takaisin, tai että minun välttämättä täytyisi nähdä sinua enään koskaan. Sinä teit minusta minut, ja nyt tunnen itseni. Rakkauteni sinuun säilyy kauniina ja ainutkertaisena, toivoisin sinun osaavan arvostaa sitä. Meidän yhteinen aikamme ei ollut virhe, se oli vain elettävä. Me molemmat pääsimme eteenpäin, ja nyt on hyvä näin.