No nyt se raja on ylittynyt ja kunnolla, mutten siltikään tiedä mitä teen. Rehellinen onneksi olen pystynyt olemaan, melkein kaikille. ensiksi, rakkaani, haluan pyytää anteeksi että joudut luopumaan omastasi. Meillä on erilainen moraali, näköjään. Vaikeata tämä on minullekin, kaksoiselämä, mutten vieläkään osaa päästää irti. Tuskin koskaan osaan. Äläkä pelkää, en minä ikinä aio syyttää sinua mistään, vaikka tekisinkin elämäni pahimman virheen olemalla kanssasi. Vaikka me emme olisikaan tulevaisuus, sen näkee vain ajan kanssa. Eletään tässä päivässä, ei kasveta aikuiseksi ikinä. Minä voin sitten olla se Nuuskamuikkunen, jos sinä olet Surku.