Minä en osaa sanoin kuvailla tunteitani, joten joudun kirjoittamaan ne nyt tänne. Tiedän, että tämä on oikeasti sellainen asia josta puhutaan kahden kesken. Sinun on pakko ymmärtää miksi olen etäinen, ensin olin luopunut toivosta, ja sitten yhtäkkiä olitkin jo kokonaan minun. Vaikka niin sanoinkin, olin väärässä, minä en taida olla vielä valmis. Valmis aloittamaan uutta elämää, enkä edes hylkäämään kokonaan edellistä. Minä en aio jäädä paikalleni, minun on pakko päästä pois, olla joskus yksin. Kaipaan, tarvitsen oman elämän. Tukehdun, jos en nyt saa olla hetkeä yksin. Jotta tekisin tästä vielä sekavampaa, haluan sinua silti.

Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön
mut sydän liikaa lyö
maailman ääni liian voimakas on
olen levoton
tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen
elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa
olen tulessa
rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää
nousta tuulen selkään
vaikka sylisi on samettia
ja maailma on asfalttia.

Sisko tahtoisin jäädä
mutta moottoritie on kuuma
kaupunkien valot mulle huutaa
tahtoisin selittää mutta laiva odottaa
sä olet mulle unelmaa mutta maailma on totta
on, maailma on totta, on, on

Lähden maailmalle etsimään itseäni
syvältä itsestäni
kun sen löydän tuon sen sulle lahjaksi
ehkä ainiaaksi
ei ole oikein lähteä
mut on seurattava tähteä
aallot on jossain kuuskyt metriä korkeat
kun tuulet suuttuvat
kuu on kuulemma ruosteenpunainen
ja niin surullinen
mä en usko mitään
ennen kuin näen omilla silmilläin