Minä en kestä tätä. Vihaan olla ilman sinua, miksi tässä kävi näin? Miksi minä en vain uskalla päästää irti, ja heittäytyä uuteen elämään? Hän koskettaa kasvojani, ja purskahdan itkuun. En voi ajatella muuta kuin viimeistä yötämme, kun silitin kasvojasi ja pidin silmät kiinni (niin että tunnistaisin sinut jos tulisin sokeaksi). Kaikki mitä teen muistuttaa sinusta. Kaipaan yhä viereesi, vaikka tiedän tämän olevan ohi. Tämä ei vain ollut sopiva aika meille kummallekaan. Lupaa kertoa minulle kun aika on oikea, minä punnitsen silloin elämäni uudelleen. Vain sinun vuoksesi.

"vaikka ei kai kukaan voi ymmärtää
mitä olemme kokeneet yhdessä

vähiten me itse

jotkut joka tapauksessa
sanovat sitä rakkaudeksi"