Tänään kaikki on taas vaikeampaa kuin pitkästä aikaa. En vain jaksa enään, olen niin poikki. Itken sinua ja häntä. Hänkin itkee, enkä tiedä mitään kamalampaa kuin miehen itku. On sinullakin vaikeaa, kyllä minä tiedän. Ja ymmärrän. Mutta sinä et ole Hänen äitinsä, et enää edes tyttöystävänsä, ei sinun tarvitse pelastaa Häntä maailmalta, itseltään. Vain Hän voi itse itsenä pelastaa, ei kukaan muu. Minäkin tarvitsen sinua! Nyt tuntuu, että tämä kaikki on liian vaikeaa, pitäisi ehkä vain lopettaa ja palata takaisin vanhaan. Mutten pysty siihenkään, välitän sinusta likaa. Auttaako aika oikeasti?