Tässä se nyt kai sitten oli. Kestimmehän molemmat, tai siis me kaikki, yllättävän kauan. Melkein viisi kuukautta. Se on jo pitkä aika. Kait minäkin tästä pääsen yli, sinulle se kävi hyvinkin nopeasti. Ajatteletkohan sinä enää minua? Minä uppoan haaveisiini päivittäin, vaikka tiedän sen olevan ohi. Toivottavasti saat häneltä kaiken sen, mitä minä en osannut sinulle antaa. Enkä minä sinua nyt syytä minun maailmani hajoamisesta, itsepähän lähdin tähän leikkiin mukaan, ja hävisin. Olisi niin paljon vielä puhuttavaa, mutten kait ikinä enää voi olla ystäväsi. Nämä yöt kun istun yksin koneella, ja katson syksyistä, pilvistä ja haaleanliilaa taivasta, en voi olla ajatelematta miten väärin taas valitsin. Hetken pelkäämiseni aiheutti minulle suuremman menetyksen kuin pystyin edes kuvittelemaan. Mitä meille tapahtui? You were my homie. Vai luulimmeko me vain?

" Jos voisin

rikkoisin sinut kuin itseni

silloin kun hyppäsin liian matalalta

ettet sinä pystyisi minua särkemään

mutta omaa sydäntään on vaikea särkeä

kun juominenkin pilaa vain maksan"

Minä niin rakastin sinua.