Monta viikkoa ilman sinua. Kai me pärjäämme, selviämme. Tekee molemmille hyvää olla yksin hetken. En kyllä ymmärrä kuinka se onnistuu, kun kaipaan sinua jo nyt, vaikka näimme hetki sitten. En uskalla kysyä miksen saa tulla luoksesi yöksi, kait siihen on hyvä syy. Haluan oman asunnon, vain sen vuoksi että pääsisin viereesi nukkumaan. Nämä ihanat kesäpäivät eivät kestä ikuisesti. Tiedän, että arki tulisi vastaan myös sinun kanssasi jonakin päivänä. Kuitenkin lapsellisesti kuvittelen se olevan täydellistä, tai ainakin parempaa kuin nykyinen. Miksei kukaan kerro minulle mikä on oikein?